Ähtärin blogi: Tässä on sulle tää metso ja muita helmiä – erityisesti aprillipäivänä puhelin soi taukoamatta

Missä voi kassojen päivittämisen yhteydessä joutua juoksemaan karkuun perhettään puolustavaa hanhea? Missä työhön kuuluu muun muassa kehrätä villasta lankaa ja kertoa samalla sujuvasti pandojen lisääntymisestä? Millaisella työpaikalla kahvitauon voi pitää tallissa kehräävä kissa sylissä? Millaisella työpaikalla puhelimeen voi tulla puheluita, jotka muistaa vielä vuosienkin päästä? Työ eläinpuistossa – niin monipuolista ja niin ainutlaatuista!

Värikkäämpää ja monipuolisempaa työpaikkaa saa hakea. Itse työskentelen pääasiassa Ähtärin Eläinpuiston kotieläintilalla, jonka miljöönä toimii 1900-luvun alun maatila.

Eläintietouteni perustuu lähinnä kotieläimiin, mutta vuosien aikana on tullut opeteltua kaikenlaista nippelitietoa niin villieläimistä kuin näistä viimeisimmistäkin kavereista.

Vaikka asiakkaat tekevät kotieläintilalla aikamatkan 1900-luvun alkuun, meillä puhutaan silti sujuvasti pandasta. On puhuttu jo kauan ennen kuin yhtäkään sopimusta oli allekirjoitettu. Lampaanvillan käsittelyn ohessa käyn asiakkaan kanssa läpi sitä, kuinka haastavaa pandojen lisääntyminen on.

Työskentelipä eläinpuistossa sitten itse eläinten parissa tai lipunmyyjänä, koko eläinpuiston eläinten kirjo on mukana arjessa, eikä hullunkurisilta tilanteilta voi välttyä. Myös lipunmyyjän ja toimistotyöntekijän oletetaan tietävän eläinpuiston eläinten asioista.

Puhelinvaihteeseen vastaava lipunmyyjä saa nauttia monenkirjavista puheluista, joita päivittäin saamme. Itse olen työskennellyt eläinpuiston lipunmyyjänä kaksituhattaluvun puolivälissä ja ne puhelut, ne naurattavat vieläkin!

”Hei kuule, mulla on tässä tämmönen joutsen terassilla, voiko tämän tuoda teille?”

”Meillä kun on orpoja oravanpoikia, niin mitäs näille voi antaa ruuaksi?”

Aprillipäivänä puhelin soi taukoamatta - onko työkaverisi kenties joskus aprillipäivänä jättänyt työpöydällesi puhelinnumeron ja soittopyynnön Anna Karhulta tai Petri Saukolta? Niinpä. Muistakaa tämä ensi sunnuntaina!

Lipunmyyjä kohtaa yllättäviä tilanteita myös kassalla. Omalla urallani pokka petti siinä vaiheessa, kun kassalle tuli mies pahvilaatikko kainalossaan ja tuumasi, että tässä tää metso nyt on, jätänkö sen sulle? Kyse oli haavoittuneesta ukkometsosta, joka oli luvattu ottaa eläinpuistoon hoidettavaksi.

Yli kymmenen vuoden työhistoriasta on jäänyt erityisesti mieleeni eräs kevätaamu, kun oltiin aukaisemassa eläinpuistokierroksen puolivälissä toimivaa Kaakkolammen kesäkahvilaa. Talven jäljiltä kassa piti päivittää uutta kesää varten ja lähdin heti kahdeksan jälkeen Kaakkolammelle.

Etsin kahvilan oveen sopivaa avainta, kun yhtäkkiä takaani alkoi kuulua läpsytystä. Käännyin ympäri ja näin hanhen, joka juoksi siivet levällään kuin hävittäjälentäjä suoraan kohti. Sain viime hetkellä oven auki ja pelastauduin turvaan kahvilaan. Hanhi mätkähteli vasten lasiovea ja yritti ilmeisesti nokkia itsensä oven läpi. Hätäpuhelu eläintenhoitajille, jotka nauroivat, että Martti se vaan on, se suojelee poikasiaan. Jep.

Suojeli poikasiaan tai ei, en ole tapauksen jälkeen Martista niin erikoisemmin välittänyt.

Kotieläintilan eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu lähes päivittäin. Puhelut aikaisin aamulla tai myöhään illalla eivät koskaan tiedä hyvää, mutta jälkeenpäin niillekin tilanteille pystyy toki nauramaan.

Viime kesänä lähdin puoli kuusi aamulla metsästämään karannutta Tuutikki-karitsaa, joka oli erehtynyt luulemaan villakoiraa lajitoveriksi. Vuohien tarinoista en viitsi edes aloittaa, niistä pitäisi kirjoittaa kirja.

Kätilön hommat ovat myös oma lukunsa, oli kyse sitten pienestä tai isosta eläimestä. Sairasta eläintä lähdetään auttamaan vaikka suoraan saunan lauteilta – silloin kyllä käy väkisinkin mielessä, että olisipa minulla työ, jossa ei tarvitse olla vastuussa kenenkään hengestä.

Yksikään päivä ei ole samanlainen. Jonakin aamuna sitä muun muassa löytää itsensä suorasta aamu tv-lähetyksestä. Kuvaaja muuten esitti minulle seuraavanlaisen toiveen: ”voisitko sanoa lampaille, että kävelevät mahdollisimman hitaasti tästä ohi, että kamera pysyy mukana?”

No en voinut. Lampaat menevät juuri sellaista vauhtia kuin itse tahtovat.

Niin paljon kuin eläinten kanssa tuleekin yllättäviä tilanteita, välillä niitä harmaita hiuksiakin, ei siitä mihinkään pääse: eläimet ovat tämän työn suola! Parin tunnin lihaskuntotreeni navettaa ja tallia siivotessa joka aamu, sen jälkeen rentouttava aamukahvihetki joko kissalassa tai pandatalossa, jonka jälkeen jatketaan päivän muiden askareiden parissa.

Kymmenen jälkeen alueelle saapuvat asiakkaat, joiden kanssa jutustelu on oma ihana lisänsä arkeen. En valita, työ eläinpuistossa – ihanan monipuolista!  

Kirjoittaja on eläinpuiston kotieläintilalla työskentelevä Asta Kestinmäki.

Muista myös kansan valloittanut pandalive!


Mainos
Mainos

MTV.fi

Luetuimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme